Pimeys tuli syksyllä taas jotenkin yllättäen. Ensin huomaa, että on hämärää aiemmin kuin ennen ja yhtäkkiä, kun tulet töistä, lenkkeilyt tapahtuvat pääsääntöisesti pimeässä. Sekä aamulla että illalla. 

Perjantaina päätimme tehdä pikapyrähdyksen mökille, jossa molempien poikien olisi mahdollista päästä juoksemaan vapaana ja purkamaan taas viikon aikana kertynyttä energiaa. Jostain sitä tuntuu vain tulevan ;) Meidän Moccasta varsinkin huomaa, että mikäli vapaanaolo lenkkejä ei tehdä päivittäin, lähtee pienen flatin pää pyörähtelemään hieman liian nopeaa vauhtia. Mökki olikin siis oikein oiva paikka taas kunnon hepulirundille (tiedättekö ne täysin päättömästi juoksut, ympäri ja ämpäri, näyttäen kuin jalat eivät edes tulisi perässä, koko koiran vain juostessa innokkaana). 

Ainoa "ongelma" oli vain se, että ulkona oli pimeää, siis todella p i m e ä ä. Ei sellainen pimeä kuin kaupungissa vaan ihan todella eteensä ei nähnyt - yhtään. Onneksi kuitenkin koiraihmisenä olen tähänkin varautunut; meillä on aina (jopa kaupungissa) pimeälenkeillä otsalamppu omistajalla ja pojilla vilkkuvat pannat. Olin onneksi napannut ne nyttnekin mukaan. Enkä todellakaan turhaan.