Pojat ne jaksavat aina yllättää. Ja aina ei niin positiivisesti. Perjantaina olin käynyt ostamassa toiselle puoliskolleni Mars-suklaajoulukalenterin, jonka olin jättänyt sängyn päälle odottamaan. Kävin asioilla. Ja palasin kotiin, jolloin huomasin makuuhuoneen lattialla folion palasia. Tarkempi tarkastelu paljasti, että siellä oli mukavasti köllötelty sängyssä ja revitty suklaakalenteri auki ja syöty yli puolet suklaista. Tämän kaiken ihanuuden oli toteuttanut Jekku. Ja se, mistä tuon taas tiedän, on se, ettei Mocca koske mihinkään vaikka nenän edessä olisi. Ja myös siitä, kun oksennutin Jekkun, tuli tuolta ulos suklaata. Oksennutus itsessään olikin jälleen kovin jännitävää - haastetta oli yksin saada tungettua vetyperoksia ruiskulla tuon suuhun, kun hän laittoi vastaan koko tahdollaan. Lopulta istuin Jekkun päällä ja tungin ruiskulla tuota vetyperoksidia kurkusta alas. Ja sieltähän se oksennus sitten tuli, mukavasti makuuhuoneeseen ja myös matolle. Töissä joku fiksu pohti, miksen ollut suorittanut tätä kylppärissä. Ei ollut tullut mieleen :) , mutta olisi varmasti jälkikäteen ajateltuna ollut paljon fiksumpaa! 

Äiti jälkikäteen ihmetteli, että olinko vielä käynyt ostamassa ennen oksennutusta tuota vetyperoksidia, mutta taas jokseenkin kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan varautuneena, sitä(kin) löytyy meidän ensiapulaatikosta. Sieltä löytyy itseasiassa melkein kaikkea. 

Tuostakin suklaaepisodista onneksi selvittiin muuten ehjin nahoin :)

Tänään olikin taas vuorossa Moccan vesiallaskerta ja tuo kiipeäminen tuonne oli jälleen yhtä pelletouhua. Jostain hän on keksinyt, ettei sinne pysty enää kiipeämään - tiedä sitten mistä! Pienen flattipojan päässä kun vain tuo herne tuntuu välillä pyörivän joko liian kovaa tai vähän liian hiljaa ;) Mutta altaassa homma sujui taas hienosti, ja liikkeet toimivat kivasti. Saatiin myös kommenttia altailua jälkeen, että Moccalla on tullut hienosti reisiin lihasta, ja oikeastaan kovin paljon isompia lihaksia ei edes tarvitsisi olla. Eli hyvin tuo on takapäätään ilmeisestikin käyttänyt. 

Mocca joutui myös trimmaukseen tänään Ruotsia silmällä pitäen. Tuo on vähän malttamaton aina tuon trimmauksen suhteen, on kovinkin ikävää seistä tönöttää, kun voisi tehdä niin paljon muita juttuja (kuten pestä kissaa / Jekkua / syödä karvoja / syödä Jekkun ruokaa / ihan-mitä-muuta-tahansa). Tuostakin taas selvittiin hengissä, mutta karvaa tuolla tuntuu olevan paikkapaikoin paljon. Saapas nähdä, mitä tuosta ollaan mieltä. Ja Ruotsin reissua odotellaan jo kovin; eniten sitä pientä suklaapuotia ;) Koirauimalaakin olin suunnitellut Moccalle, muttei ainakaan se, jonka Ruotsista löysin, ollut ikäväksi lauantaisin auki. 

Mut kattokaa ny tota :P