Rakastan flattia rotuna. Flatti on SE rotu, se mun oma rotu. Ensimmäinen oma koirani oli flatti, Onni (Viltin Onni), musta pieni otus. Jo silloin, kun olimme katsomassa Onnia pentuna kasvattajan luona, näin siellä ruskea flatin, Ruskan, joka valloitti sydämeni ja jo silloin, 7-vuotiaana, päätin, että jokin päivä mulle tulee ruskea flatti. Onni oli maailman valloittavin ja ihanin koira, paras ystäväni, jonka kanssa olen jakanut ilot ja surut. Onni tuli meille kotiin vain kotikoiraksi eikä tuon kanssa harrastettu siihen aikaan mitään. Kerran kävimme näyttelyssä ja sieltä tulikin ihan hyvä arvostelu KP:n kera. 

Mutta kuten flateilla on "tapana" , syövät ja kasvaimet vievät liian monet noista aivan liian nuorena. Onnista saimme nauttia 11 vuotta, joka sekin tuntui liian lyhyeltä ajalta. Onnilla todettiin kesällä 2007 aivokasvain, joka veikin tuon pojan vielä saman kesän aikana. Itku tulee vieläkin, kun tuota ajattelee vaikka tuostakin jo seitsemän vuotta. 

Rakastan flatteja. Mutta vihaan rotua niiden syöpäalttiuden vuoksi. Moccan kanssa pienimmästäkin "muutoksesta" (joita kuvittelen näkeväni turhankin usein..) mietin, onko nyt se se. Myönnän, että vien hyvin herkästi pojat, erityisesti Moccan, ellille, jos kuvittelen, että jokin ei ole kunnossa. Tähän mennessä suurin osa on ollut sitä kuvitelmaa. Onneksi. Toisaalta, olen valmis käymään ellillä kerran tai kaksi turhaa kuin jättää menemättä ja katua myöhemmin. Pitäköön hulluna ken tahtoo. Nuo pojat (ja meidän tytöt) kun sattuvat olemaan niitä tärkeimpiä, joiden vuoksi tekisin mitä vain. Enkä kyllä häpeä sitä lainkaan. 

Itse kaipaisin rodun terveydentilan huomattavaa kohennusta. Ja uskonkin, että valtaosa (toivottavasti kaikki) kasvattajista tuohon pyrkivätkin. Jalostusvalinnoissa tulisi mielestäni painaa enemmän terveys kuin se ulkonäkö. Kaikella on merkityksensä ja rotu tuleekin säilyttää rodunomaisena - muttei terveyden kustannuksella (enkä väitä tätä rodussa tapahtuvankaan!). Jopa villeimmissä ajatuksissani olen pohtinut rodun geenipoolin laajentamista samoin kuin sotien aikaan - risteyttämällä toisen rodun kanssa, tuomalla lisää uusia, terveempiä geenejä rotuun ja toivottavasti sillä tavoin parantavan huomattavasti rodun terveystilannetta. Flatit ovat noutajiksi todella lyhytikäisiä, keski-ikä rodulla on n. 8-vuotta. Kaikki eivät yllä tuohonkaan ikään. Tuota geenipoolin laajennusta risteytyksillä tuskin tulee tapahtumaan lähiaikoina - rodun kotimaassa tuota ei varmastikaan kovin suotuisasti katsottaisiin, mutta ajatuksena mielestäni harkitsemisen arvoinen, varsinkin, jos (ja kun) kaikkien toiveena on saada rodulle ikää enemmän ja pitää rakkaat pidempään luonamme. 

Itse pyrin tekemään tuon oman eläntarhani eteen kaiken mahdollisen, mitä kuvittelen, että tehtävissä on. En tiedä, paljonko eri valinnoilla on merkitystä, mutta ainakin yritän parhaani. Esimerkiksi ruokinnassa pyrin pitämään pojat ilman teollisia ruokia. Molemmat pojat barfaavat, lihat ovat kotimaisia, kasvissoseen pyrin tekemään itse (kotimaisista vihanneksista ja marjoista), lisään ruokiin luonnollisia öljyjä (kuten vehnänalkioöljy (+Nutrolin)), treenipalkat pyrin tekemään itse tai ostamaan mahdollisimman "puhtaita" nannoja (kuten Planet Pet Societyn nannoja) ja ruokiin yritän lisäillä mahdollisimma luonnollisia vitamiineja ja "lisäravinteita" (esim. ruusunmarjarouhe, kurkuma ja merilevä). Kissat olen yrittänyt saada myös barfaamaan, mutta noille tuo raakaliha ei oikein uppoa. Olenkin päätynyt syöttämään heille Acanan nappuloita, ruokaa, jota syöttäisin koirillenikin, elleivät nuo barfaisi.  

Aiemmin meillä oli palkkoina mm. nakkeja ja broilerin lihapullia. Niistä huomasin koirien voivan jopa pahoin ja myöhemmin luinkin, että lapsellekaan ei saisi syöttää kuin max. puolikkaan nakin päivässä. Meidän palkat olivat hieman moninkertaisia. Siitä lähtien aloinkin tekemään paljon palkkoja itse; treenikaverien koirien neniä on kutkuteltu esimerkiksi itse tehdyillä lihapullilla (jauhelihaa, valkosipulijauhetta, rakuunaa, timjamia, kananmunaa ja öljyä), munakkaalla (kananmunaa, lihaa, sieniä, kurkumaa, valkosipulia, rakuunaa) ja maksalla (maksaa ja kananmunaa sotkettuna ja uunissa paistettuna). Voin kertoa, että hyvin maistuu (sekä omille että vieraille ;) )! Lihapullia meillä menee nykyisin vain joskus näyttelyissä, sielläkin mahdollisimman vähän. 

Yhteenvetona: rakastan flattia rotuna, vihaan rotua lyhytikäisyyden ja syöpien takia, tekisin mitä vain tuon rodun ja oman eläintarhani eteen ja lopuksi, rakastan tuota eläintarhaani eniten maailmassa <3