Hain kennelnimeä jouluaattona 2017 (ehkä parhain joululahja!) ja vihdoin keväällä nimi myönnettiin.

Kennelnimeni on Kennel Teerenniemen, joka juontaa juurensa mökillemme, jossa on jonkin verran teerejä.

 

Vielä ei ole aktiivisia pentuesuunnitelmia, mutta aika näyttää. Seuraamme myös Quillan parantumista ja vointia myöhemmällä iällä - alkuperäinen ajatushan oli, että hänestä olisi tullut kennelin mahdollinen kantanarttu. Quillan takaa löytyy samaa, mitä Moccan takaa, eli samaa narttulinjaa ja tämä on se, josta olen itse kovin kiinnostunut.

Lisäksi myös Ässän sukutaulu on itselleni kovin mieluisa ja mielenkiintoinen, joten katsotaan, mitä aika tuo.

Vuoden 2017 lopulla alkoi hahmottua, että perheesemme tulisi toivottavasti muuttamaan uusi pentu, neiti, Quilla. Katilta sain vinkkiä jo hyvissä ajoin tulevasta pentueesta ja minulla oli kunnia päästä mukaan pentujen syntymään. Tilaisuus oli aivan mahtava ja unohtumaton kokemus. 

Pennut ovat yhdistelmästä Pyymäen Tuulta ja Tyventä x Fowl Reed’s Blackpool eli tuttavallisemmin Elsa ja Piki. Kyseessä oli Elsan ensimmäinen pentue. Elsa hoiti homman kotiin hienosti ja oli erittäin taitava. 

Pennut syntyivät 3.3.2018, täyden kuun aikaan. 

Quilla kotiutui huhtikuun lopulla. Pitkään ei onnea kestänyt, kun 10-viikkoisena häneltä meni poikki reisiluu tapaturman seurauksena. Jalka leikattiin heti seuraavana päivänä Hattulassa ja jalkaan asennettiin ulkoinen eksternaali fiksaatio. Jalka luutui hyvin ja laite poistettiin noin neljän viikon kuluttua.

Tämän seurauksena, komplikaationa, polvilumpio oli siirtynyt ja lopulta polvi jouduttiin leikkaamaan. Nyt toivumme viimeisestä leikkauksesta ja pidämme peukkuja terveemmälle ja ehjälle tulevaisuudelle. Quilla on ollut reippain pentu, jonka tiedän ja hänen asenne on aivan uskomaton, elämän iloa huipussaan! 

 

 

Viime kerrasta onkin sitten aikaa. Sen jälkeen Mocca on saavuttanut rally-tokossa RTK3-tunnuksen sekä yhden hyväksytyn tuloksen MES-luokassa. Lisäksi laumamme on kasvanut yhdellä jäsenellä. Alkukesästä perheeseemme muutti flattipentu Ässä (Noanarkin Fregata Aquila), joka on kotiutunut oikein hyvin. Ässä on kerennyt käymään jo parissa pentunäyttelyssä ja lähiaikoina on jälleen muutama pentunäyttely edessä. Ässä on vähän sellainen, että hän keskittyy kovasti nannaan seistessään näyttelyssä, ja tämän seurauksena häntä tipahtaa alas :D Ehkä tuo tuosta vielä kehittyy - ei 7 kuukautisen tarvitse olla lähellekkään valmis! 

Lisäksi Mocca kävi pyörähtämässä Ruotsin Voittajassa. Tuloksena VAL-EH, tuomarina John Thirlwell (Iso-Britannia)

Taas on hetki vierähtänyt blogin kirjoittamisesta. Harrastukset ja muut tuntuvat vievän aikaa, ettei koneella tule istuttua kirjoittamassa kuulumisia. Ja iso osa meidän päivien tapahtumista kulkeutuu facebookiiin :)

Kävimme joulukuussa Ruotsin Voittajassa. Mocca sai VAL-EH:n , tuomarina oli englantilainen James Ronald. Arvostelu tuomarilta oli seuraavanlainen:

"4 years liver. Good length of body. Slightly upright in construction. Slightly undershoot bite. Good ribs. Strong loin. Active mover."





Ruotsissa piipahdettiin myös koirauimalassa (Kurvans Djurhälsa), jossa Mocca pääsi vähän irroittelemaan :)



Moccan selkä kuvattiin myös vihdoin virallisesti ja spondyloositulos löytyy nyt KoiraNetistä Moccan tiedoista. 

Pojilla oli peräkkäiset synttärit helmikuussa; 27.2. Jekku täytti 8-vuotta ja 28.2. Mocca täytti 5-vuotta. 



Moccan kanssa käytiin myös Mäntän Talvinomessa. Ei sijoituttu, mutta olen itse todella tyytyväinen työskentelyyn ja ylipäätään siihen, että meidät löysi (epävirallisesta) nome-kokeesta!



Piipahdettiin mökillä talvilomailessa.


Pari viikkoa sitten oltiin mätsärissä ja Jekku korjasi koko potin! :) Mocca oli isojen aikuisten PUN, ei sijoitusta, ja Jekku oli veteraanien sinisten ykkönen ja BIS3! Palkinnot olivat aivan huikeat!




Moccan kanssa ollaan rally-tokoiltu, kasassa on voittaja-luokasta jo kaksi hyväksyttyä tulosta (ja muutama ei hyväksytty), joten nyt vielä metsästetään sitä viimeistä VOI-tulosta, jonka jälkeen toivottavasti päästään starttaamaan MES-luokassa. Sitä jännittäessä!

Pyhäinpäivänä kävin haudoilla muistamassa jo sateenkaarisillalle siirtyneitä ystäviä. Ensimmäinen kosketukseni koiriin on ollut jo aivan pienenä; tuolloin perhepiirissä oli kultainennoutaja Pontus. Pontus oli paras ystäväni ja koira, josta itselläni ei ole kuin hyviä muistoja.



Pontus siirtyi sateenkaarisillalle 1995.

Vuonna 1996 perheeseemme saapui Onni (Viltin Onni), josta olenkin aiemmassa postauksessa kertonut. Onni on minulle Onni isolla O:lla. Onnin menetys vuonna 2007 oli elämäni tähän astisista tapatumista kamalin ja raskain. Ystävä, jolle olin voinut kertoa kaiken. 

Pyhäinpäivänä vein kynttilät molemmille rakkaille. Onneksi aina on jäljellä muistot.








Jekkun mökki

Olen jo jonkin aikaa miettinyt Jekkulle mökin (=kevythäkin) hankkimista, ja kun Petolassa nuo kevythäkit olivat -20%, päädyin hänelle vihdoin sellaisen hankkimaan. Ensisijaisesti tuo mökki tuli vierasautotarpeeseen eli mikäli Jekkun on tarvis liikkua muussa kuin omassa autossani. Pitemmillä matkoilla tuo saa välillä jonkinsortin ahdistuneisuuskohtauksia, jossa takaluukku ahdistaa ja lattiaa tarvitsee alkaa kuopimaan. Omassa autossani tällaista ominaisuutta ei esiinny - liekö syynä oma häkki, jossa tuo kokee olevansa ns. turvassa, ei ole liikaa tilaa ympärillä. Kevythäkki on sopivan kevyt ja sen saa helposti kasaan, joten liikuteltavuus on hyvä. Olen myös aivan pienesti pohtinut, josko Jekkua uskaltaisi / viitsisi viedä esimerkiksi Viron puolelle näyttelemään, joten siihenkin mahdolliseen tarpeeseen tuo häkki on oiva kapistus. 

Häkkiä testailtiin heti kotona ja hyvin Jekku tuntui häkkiin menevän. Kuvassa ehkä ilme kertoo muuta :D 



Mökki on osoittanut myös suurta suosiotaan kissojen keskuudessa. Tytöt ovat olleet hyvin kiinnostuneita mökistä ja viettäneet siellä aikaansa. Ehkä heille seuraavaksi oma... ;) 

Mocca toimi häkin testauksen aikana virallisena valvojana. Hän ei mahtunut kyseiseen häkkiin (70 x 52 x 52).